Taiteilijat


Fabio Ciofini
Markku Hietaharju
Tiina Ilonen
Essi Luttinen
Markku Mäkinen
Anni Niemelä
Pauli Pietiläinen
Ilari Lehtinen
Hannu Taanila
Ville Urponen
Mikael Wahlin
Joris Verdin



Fabio Ciofini

Fabio Ciofini opiskeli urkujen-, pianon- ja fortepianonsoittoa Perugian konservatoriossa W. Van de Polin, M. F. Spaventin ja C. Venerin johdolla. Hän opiskeli myös cembalonsoittoa Fiesolen konservatoriossa A. Fedin oppilaana. Hän jatkoi opintojaan Jacques van Oortmerssenin johdolla Amsterdamin Sweelinck-konservatoriossa suorittaen Post-Graduate –tutkinnon vanhan musiikin alalla vuonna 1999. Vuodesta 1995 hän on toiminut titulaariurkurina Collescipolissa, missä hänen käytössään ovat ainutlaatuiset W. Hermans- urut vuodelta 1678. Hän esiintyy säännöllisesti solistina monilla festivaaleilla eri puolilla Eurooppaa ja USA:ta. Hän on myös kysytty luennoitsija ja mestarikurssien pitäjä (mm. Javean Kansainvälinen barokkimusiikin festivaali Espanjassa, Kalifornian Valtiollinen Chicon yliopisto, Seattlen Valtiollinen Washingtonin yliopisto, Oundlen kansainvälinen festivaali Englannissa). Ciofinin vanhan musiikin tulkinnat ovat tuoneet hänelle runsaasti tunnustusta. Fabio Ciofini toimii myös aktiivisesti kuorojen ja orkesterien johtajana. Hän on tehnyt levytyksiä mm. levymerkeille Bottega Discantica (Milano) ja Loft Recordings (Seattle). Hän on Accademia Hermans –barokkiorkesterin taiteellinen johtaja, barokkiviulisti Enrico Gattin kosketinsoitinpartneri sekä Ensemble Auroran continuo-soittaja. Fabio Ciofini opettaa Ternin G.Briccialdi-konservatoriossa.



Markku Hietaharju

suoritti urkujensoiton A-tutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1986
ja antoi ensikonserttinsa seuraavana vuonna Helsingin Tuomiokirkossa.
Opintojaan hän on täydentänyt lukuisilla mestarikursseilla Suomessa ja ulkomailla. Vuosina 1988-1990 Hietaharju opiskeli Lyypekin musiikkikorkeakoulussa professori Martin Haselböckin johdolla suorittaen opintojensa päätteeksi Konzertexamen-tutkinnon.
Markku Hietaharju on esiintynyt kotimaan lisäksi useasti Skandinaviassa,
Keski-Euroopassa, Baltian maissa sekä Venäjällä. Kansainvälisillä festivaaleilla hän on vieraillut Lahdessa, Tallinnassa, Riiassa, Wienin kesämusiikkijuhlilla sekä Göteborgissa. Lisäksi hän on saavuttanut palkintosijoja kansainvälisissä urkukilpailuissa.
Hietaharju on esiintynyt useilla äänilevyillä solistina ja kamarimuusikkona (mm. A.G.Ritterin sonaattien kokonaislevytys Riian tuomiokirkossa).
Valtion taiteilija-apuraha on myönnetty hänelle vuosina 1997, 2001 ja 2002.
Markku Hietaharju toimii kirkkomuusikkona Turun tuomiokirkkoseurakunnassa.

Tiina Ilonen


aloitti pianonsoiton opinnot Oulun konservatoriossa vuonna 1989 jatkaen niitä Turussa vuodesta 1991. Urkujensoiton Ilonen aloitti Turun konservatorion kirkkomusiikkilinjalla vuonna 2001 ja valmistui kirkkomuusikoksi vuonna 2004. Pedagogiset jatko-opinnot hän aloitti syksyllä 2004 Turun musiikkiakatemiassa valmistuen pedagogiksi vuonna 2010. Syksyllä 2007 Ilonen aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan urkujensoitto. Ilonen on täydentänyt opintojaan useilla mestarikursseilla opettajinaan mm. Kari Jussila, Olli Porthan, Jacques van Oortmerssen, Ralph Gustafsson ja Wolfgang Rübsam. Urkujensoiton B-tutkinnon Ilonen suoritti keväällä 2010 erinomaisin arvosanoin. Tällä hetkellä Ilonen valmistelee Sibelius-Akatemiassa urkujensoiton A-tutkintoa Ville Urposen johdolla.

Ilonen on konsertoinut solistina ja esiintynyt useiden laulajien ja kuorojen kanssa. Vuonna 2006 Ilonen valittiin Turun Urkujuhlien Nuoreksi taiteilijaksi. Ilonen esiintyy pianistina kahdella CD-levyllä ja on esiintynyt useampaan otteeseen televisiossa ja radiossa. Ilonen on ollut vuodesta 2007 alkaen Turun Urkujuhlien hallituksen sihteeri. Keväällä 2010 Ilonen valittiin Ruskon seurakunnan kanttoriksi.


 Essi Luttinen

Essi Luttinen

Essi Luttinen aloitti lauluopintonsa vuonna 1992. Vuosina 1996-1998 hän opiskeli Turun konservatoriossa opettajinaan Taimi Airola ja Taru Valjakka. Vuodesta 1998 lähtien Essi Luttinen on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Marjut Hannulan johdolla suorittaen laulun A-tutkinnon korkeimmin mahdollisin arvosanoin keväällä 2005. Vuonna 2002 hän aloitti opinnot Lontoon Royal College of Music’ssa ja kuului lukuvuoden 2003-2004 Benjamin Britten International Opera Schoolin solistikuntaan. Luttinen on esiintynyt lukuisten kotimaisten ja ulkomaisten kuorojen solistina. Tammikuussa 2004 Essi Luttinen palkittiin Lappeenrannan Laulukilpailuissa lupaavana nuorena naislaulajana ja saman vuoden toukokuussa hän lauloi kansainvälisen oopperalaulukilpailun, Competizione dell’Operan, yhtenä kymmenestä finalistista Dresdenissä. Kesällä 2005 Essi Luttinen voitti ensimmäisen palkinnon Taidekeskus Salmelan Merikanto –laulukilpailuissa ja vuoden 2006 Lappeenrannan Laulukilpailuissa hän sijoittui toiseksi. Hänelle on myös myönnetty vuoden 2005 Karita Mattila –palkinto. Syksyllä 2005 Luttinen lauloi Karlan roolin Olli Kortekankaan kantaesityksensä saaneessa Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlaoopperassa Messenius ja Lucia. Essi Luttinen debytoi Savonlinnan Oopperajuhlilla kesällä 2006 Mozartin Taikahuilun Toisen Naisen roolissa.



Markku Mäkinen

Markku Mäkinen (s.1973) valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen koulutusohjelmasta 1999. Hän suoritti A-tutkinnon erinomaisin arvosanoin urkujensoitossa 1998 prof. Olli Porthanin johdolla ja cembalonsoitossa 2001 Kati Hämäläisen oppilaana. Opintojaan hän on täydentänyt lukuisilla koti- ja ulkomaisilla mestarikursseilla. Vuosina 1998-2000 hän jatkoi urkujensoitonopintojaan Amsterdamin konservatoriossa prof. Jacques van Oortmerssenin johdolla suorittaen Tweede fase –tutkinnon (solistidiplomi) erityismaininnalla ”cum laude”. Markku Mäkinen on konsertoinut solistina ja kamarimuusikkona Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Liettuassa, Alankomaissa, Venäjällä, Italiassa, Isossa-Britanniassa, Itävallassa, Espanjassa ja Unkarissa. Hän esiintyy säännöllisesti useiden vanhan musiikin yhtyeiden, mm. Opus X:n ja Baccanon, kanssa. Sibelius-Akatemian myöntämän ensikonserttinsa hän antoi 1999 Kallion kirkossa Helsingissä. Lisäksi hän on tehnyt nauhoituksia Yleisradiolle. Mäkinen on tehnyt myös useita levytyksiä niin solistina kuin kamarimuusikkona, mm. levymerkeille Alba ja La Bottega Discantica. Hän voitti 3. palkinnon Alkmaarin kansainvälisessä Schnitger-urkukilpailussa Hollannissa 1997 ja 1. palkinnon Kotkan kansainvälisessä urkukilpailussa 2002. Syksystä 2002 hän on opettanut urkujensoittoa Sibelius-Akatemiassa. Lisäksi hän on opettanut mestarikursseilla, mm. Oundlen kansainvälisellä festivaalilla Englannissa, Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemiassa Virossa ja Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikössä. Vuodesta 2007 Mäkinen on toiminut Kansainvälisen kirkkomusiikin kesäakatemian taiteellisena johtajana Virossa. Mäkinen toimii myös Helsingissä katolisen Pyhän Marian kirkon urkurina.


Anni Niemelä

Anni Niemelä

valmistui tänä keväänä Turun konservatorion muusikon koulutusohjelmasta pääaineenaan klassinen laulu. Ylioppilaaksi Niemelä kirjoitti Puolalanmäen musiikkilukiosta keväällä 2010. Hän aloitti lauluopinnot vuonna 2004 opettajanaan Maarit Lindblom. Myöhemmin hänen opettajinaan ovat toimineet Kirsti Tuominen (2007-2009) ja Mauno Hurttia (2009-). Niemelä on osallistunut Airi Tokolan mestarikursseille vuosina 2008, 2009 ja 2010. Lisäksi hän on opiskellut laulua Helena Juntusen yksityisohjauksessa. Niemelä on toiminut lukuisissa solistitehtävissä niin klassisen kuin kevyenkin musiikin saralla. Ensimmäisen kokonaisen oopperaroolinsa hän teki maaliskuussa 2011 Turun konservatorion oopperaproduktiossa, Marko Aution Adalmiinan helmi -oopperan Adalmiinana. Niemelä osallistui marraskuussa 2010 järjestettyyn Erkki Melartin- kamarimusiikkikilpailuun lied-duo sarjassa.



Pauli Pietiläinen

Pietiläinen

tunnetaan erityisesti urkusovitusten esittäjänä ja kiinnostavien, viihdyttävienkin konserttiohjelmien värikkäänä esittäjänä.

Pauli Pietiläinen opiskeli urkujensoittoa Espoon Musiikkiopistossa Tauno Satomaan johdolla, ja vuodesta 1980 Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Kari Jussila sekä urkuimprovisaatiossa Kaj-Erik Gustafsson. Sibelius-Akatemiassa hän suoritti musiikin maisterin tutkinnon vuonna 1986, ja ylimmän tutkinnon sekä urkujensoitossa, että urkuimprovisaatiossa erinomaisin arvosanoin vuonna 1988. Pauli Pietiläinen on täydentänyt opintojaan lukuisilla mestarikursseilla opettajinaan mm. Ton Koopman, Francois-Henri Houbart, Daniel Roth ja Jacques van Oortmerssen. Urkuimprovisaatiota hän on opiskellut Olivier Latryn ja, Tukholmassa, Anders Bondemanin johdolla. Hän on ollut myös professori Wolfgang Rübsamin oppilaana Chicagossa.

Pauli Pietiläinen soitti ensikonserttinsa vuonna 1992. Hän on esiintynyt lukuisissa konserteissa eri puolilla Suomea, mm. Lahden kansainvälisellä Urkuviikolla, ja tehnyt äänityksiä Yleisradiolle sekä paikallisradiolle Pietarissa. Kotimaan lisäksi hän on konsertoinut Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Unkarissa, Puolassa, Italiassa, Hongkongissa, Singaporessa, Argentiinassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Hän on vieraillut solistina ja avustajana Sinfonia Lahden konserteissa ja levytyksissä, sekä levyttänyt useita levyjä yksin ja kuorojen kanssa. Lahden Sibeliustalon urkujen valmistumisesta alkaen 2007 hän on toiminut urkuesittelymatineoiden urkurina. Konserttimatkoja vuonna 2011 kotimaan lisäksi Saksaan ja Ruotsiin.

Pauli Pietiläinen toimi kanttorina Hämeenlinnassa vuosina 1987–89 ja Lahdessa 1989–2000. Vuosina 2000–2005 Turun tuomiokirkon urkuri ja vuodesta 2005– Lahden Ristinkirkon urkuri. Director cantus –arvonimi 2009.




Ilari Lehtinen

Ilari Lehtinen

(s. Helsingissä 1947) aloitti musiikinopinnot isänsä opastuksella jo nuorena. Huilu vakiintui hänen pääsoittimekseen murrosiässä – hän opiskeli koulun ohella koko ajan myös Turun konservatoriossa ja osallistui Severino Gazzellonin ja Alexander Murrayn mestarikursseihin. Ylioppilastutkinnon jälkeen Lehtinen opiskeli Turun yliopistossa pääaineinaan psykologia, filosofia ja fonetiikka; hän suoritti humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1969.

Samana vuonna Ilari Lehtinen sai kahdeksi vuodeksi Saksan valtion stipendin huilunsoiton opiskeluun Freiburgin musiikkikorkeakoulussa. Hänen opettajanaan toimi Prof. Auréle Nicolet ja kapellimestariluokalla prof. Francis Travis. Lehtinen osallistui myös Jean-Pierre Rampalin mestarikursseihin. Vuonna 1970 Lehtinen voitti kansallisen puupuhallinkilpailun ja sijoittui toiseksi Norjassa pidetyssä kansainvälisessä kilpailussa.

Lehtinen valittiin vuonna 1971 Jyväskylän kesän ”Vuoden debytantiksi”. Suomeen palattuaan hän suoritti Sibelius-Akatemian diplomitutkinnon ja harjoitettuaan myöhemmin jatko-opintoja, tohtorintutkinnon vuonna 1993. Hänen väitöskirjansa ”Frederic the Great and His Influence on Flute Music” käsittelee erästä huilunsoiton historian keskeisintä ajanjaksoa.

Ilari Lehtinen toimi Espoon musiikkiopistossa huilunsoiton opettajana 1973-75 ja on ollut vuodesta 1974 lähtien Turun kaupunginorkesterin soolohuilisti. Hän on ollut lyhyitä jaksoja myös Turun Konservatorion huilun lehtorina, Sibelius-Akatemian taiteellisena assistenttina ja Porin Kaupunginorkesterin kapellimestarina.

Solistina ja kamarimuusikkona Ilari Lehtinen on esiintynyt kaikkialla Euroopassa, USA:ssa, Perussa ja Japanissa. Hän on levyttänyt useita levyjä – yhden myös kapellimestarina. Pedagogina hän on pitänyt luentoja ja mestarikursseja Suomen lisäksi Puolassa, Perussa ja Virossa. Tutkijana hän on julkaissut artikkeleita musiikin esittämiseen liittyvistä tyylikysymyksistä ja järjestänyt kansainvälisiä konferensseja. Ilari Lehtinen on Suomen Huiluseuran puheenjohtaja ja hän on toiminut tuomarina useissa huilukilpailuissa.



Hannu Taanila

Hannu Taanila
Taanila aloitti uransa Yleisradiossa TV1:n kulttuuriohjelmien freelance-toimittajana 1965-1975 ja toimi myös viihdeohjelmien freelance-toimittajana 1968–1972. Radio- ja televisiotyön lisäksi hänen toimintansa ulottui sanoma- ja aikakauslehtiin. Päätoimisesti hän työskenteli Suomen ylioppilaskuntien liiton kulttuurisihteerinä 1965–1967 ja Kustannusosakeyhtiö Tammen osastopäällikkönä 1967–1975. Taanila juonsi Jatkoaika-ohjelmaa vuosina 1968–1969 yhdessä muun muassa Lenita Airiston ja Aarre Elon kanssa.

Taanila valittiin Radio 2:n kulttuuritoimituksen toimituspäälliköksi 1975. Hän toimi tässä tehtävässä 1975–1984, radion tiede- ja kulttuuriohjelmien toimituspäällikkönä 1985–1990 ja sen jälkeen Radio Ylen Ykkösen projektipäällikkönä ja erikoistoimittajana vuoden 2003 alkuun saakka, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Eläkkeellä ollessaan hän teki vielä freelancerina YLE Radio 1 -radiokanavalle ohjelmaa Hannu Taanilan sävelradio vuoden 2005 loppuun. Taanilalla oli keskeinen rooli Yleisradion latinankielisten uutisten ideoinnissa ja kaynnistämisessä.

Taanila on tunnettu puhetaidostaan sekä urkumusiikin harrastuksestaan. Retoriikan tutkija Juhana Torkki pitää Taanila yhtenä parhaista suomalaisista puhujista, sillä hän vetoaa sekä kuulijan älyyn että mielikuvitukseen. Taanila rakentaa puhettaan kuin musiikkia, kehittelee teemoja kuin säveltäjä ja vetää eriparisia asioita yhteen kuin sinfoniassa ikään.

Taanila on naimisissa cembalisti-urkuri Kati Hämäläisen kanssa.




Ville Urponen
Hannu Taanila
on tunnetuimpia urkutaiteilijoitamme. Opiskeltuaan Sibelius-Akatemian solistisella osastolla urkujen- ja pianonsoittoa opettajinaan Kari Jussila ja Meri Louhos, hän opiskeli urkujensoittoa Amsterdamissa Jacques van Oortmerssenin johdolla. Urponen valmistui musiikin tohtoriksi 2009.

Ville Urponen on esiintynyt useissa Euroopan maissa, Japanissa, Etelä-Koreassa ja Venäjällä ja soittanut useilla merkittävillä koti- ja ulkomaisilla musiikkifestivaaleilla. Hän on myös esiintynyt säännöllisesti pianistina, niin säestäjänä kuin kamarimuusikkonakin koti- ja ulkomailla ja soittanut eri orkestereiden solistina.

Urposelta on ilmestynyt useita soololevyjä. Viimeisimmällä on romanttista suomalaista urkumusiikkia. Levy sisältää muun muassa Armas Maasalon ja John Granlundin urkusonaattien ensilevytykset (ALBA CD 298). Urponen tekee säännöllisesti nauhoituksia Yleisradiolle ja on esiintynyt eri maiden televisio- ja radiolähetyksissä. Urponen on aktiivinen aikamme musiikin esittäjä, joka on kantaesittänyt yli kaksikymmentä uutta teosta.

Urposen on kirjoittanut artikkeleita eri julkaisuihin. Tämän vuoden alussa ilmestyi hänen kirjansa ”Intomielisen nuoruuden vääjäämätöntä voimaa”, joka käsittelee suomalaista urkumusiikkia ennen toista maailmansotaa. Hän on vieraillut useissa Yleisradion puheohjelmissa, sekä toimittanut kolmiosaisen ohjelmasarjan "Sinivalkoista urkumusiikkia".

Taiteellisen uransa ohella Ville Urponen toimii urkumusiikin osa-aikaisena lehtorina Sibelius-Akatemiassa. Hän on Turun Urkujuhlien taiteellinen johtaja. Vuosina 2003-2009 Urponen oli pohjoismaiden vanhimman urkutaiteen seuran, Organum-seuran puheenjohtaja.



Mikael Wahlin

Mikael Wahlin

Mikael Wahlin on yksi oman ikäpolvensa eturivin urkureista Ruotsissa. Hän on opiskellut Göteborgissa, jossa hän suoritti urkudiplomin vuonna 1988. Wahlinin läpimurto tapahtui vuonna 1989, jolloin hän voitti ensimmäisen palkinnon St. Albanissa Englannissa järjestetyssä maineikkaassa urkukilpaiussa. Seuraavana vuonna hän voitti Ruotsin Konsertti-instituutin kilpailun ja oli mukana loppukilpailussa Kanadan Calgaryssa ja Ranskan Chartresissa järjestetyissä kansainvälisissä kilpailuissa. Siitä lähtien hän on ollut kysytty soolourkuri ja on esiintynyt usein Ruotsissa ja ulkomailla (esim. New Yorkissa, Los Angelesissa, Lontoossa, Edinburghissa, Pariisissa, Wienissä, Bonnissa, Amsterdamissa, Lausannessa, Helsingissä, Oslossa, Kööpenhaminassa ja muissa paikoissa).

Orkesterin solistina hän on esiintynyt Coplandin Sinfoniassa Tukholman Kuninkaallisen Sinfoniaorkesterin kanssa ja Jongenin Sinfoniassa Malmön Sinfoniaorkesterin kanssa. Hän soittaa mielellään eri genreihin kuuluvaa musiikkia, mutta keskittyy erityisesti romantiikan ajan musiikkiin sekä oman aikamme teoksiin. Viime aikojen ohjelmistoon ovat kuuluneet Albert Schnelzerin, Eric Sweeneyn ja muiden uruille ja sellolle säveltämien teosten ensiesitykset. Soolouransa ohella Mikael Wahlin on toiminut Ersta Sköndal University Collegen urkujen soiton vanhempana opettajana vuodesta 1998 lähtien. Hän opettaa myös urkujen soittoa Musiikki- ja Teatteriakatemiassa, Göteborgin Yliopistossa ja Tukholman Kuninkaallisessa Musiikkiakatemiassa.



Joris Verdin

Verdin

Joris Verdin on sekä urkuri että musikologi. Tämän yhdistelmän vuoksi hän haluaa elvyttää unohtunutta musiikkia samalla kun hän luo ajankohtaisia sävellyksiä. Hän on levyttänyt yli 40 CD-levyä solistina, ja ne kattavat useita musiikin kausia ja tyylejä. Hän opettaa urkujen soittoa Antwerpenin kuninkaallisessa konservatoriossa ja on Leuvenin yliopiston urkutieteen professori Belgiassa.

Mestarikurssit, julkaisut ja artikkelit ovat tärkeä osa Verdinin toimintaa. Niihin kuuluvat Cesar Franckin kaikkien harmonisävellysten ensimmäinen julkaisu sekä ensimmäinen harmonitekniikan käsikirja. Torre de Juan Abad-niminen kaupunki Espanjassa nimitti Joris Verdinin Gaspar de la Redondan vuonna 1763 rakentamien historiallisten urkujen kunniaurkuriksi. Hän on saanut Diapason d´Or –palkinnon Ranskassa sekä Belgian lehdistön myöntämän Cecilia-palkinnon vuonna 2001 Franckin teosten äänityksestä. Vuonna 1998 hän taltioi urkuteostensa kokoomateoksen (RIC 233442). Vuonna 2002 hänet valittiin Flanderin festivaalien vuoden urkuriksi. Vuonna 2005 hän oli Wienissä järjestetyn Lisztin urku- piano-tapahtuman taiteellinen neuvonantaja ja tapahtuman vihkijä.Vuodesta 2007 lähtien, vihittyään restauroidut vuodelta 1864 peräisin olevat Cavaillé-Collin urut, hän on toiminut ”Voix Célestes”-ohjelman vastuullisena Ranskassa Fondation Royaumont-säätiössä.ClassiqueInfo myönsi hänelle ”Le meilleur Widorin” Widorin sinfonioitten I-IV äänityksestä.